Henkilökunta

Ratsastuksen opetuksesta ja hevosten hyvinvoinnista vastaavat ratsastuksenohjaaja Tiina Halinen ja ratsastuksenohjaaja Terhi Näätänen.

     Tiina 

Ratsastuksen aloitin 70-luvun alkupuolella samettihousut ja mustat kontiosaappaat jalassa, niin ja ohuen ohut yhdellä leukahihnalla varustettu kypärä takaraivolla. No yhtä kaikki, se vei minut kuitenkin hevosten maailmaan ja ratsastuksen pariin, vaikkakin silloinen opetustyyli olikin suoraan armeijan käskytyksestä.

Ratsastustunnit jäivät pois jossain vaiheessa, mutta tilalle tuli ravimaailma, josta opin paljon etenkin hevosten käsittelystä. Kai se virkeillä ravureilla ratsastaminenkin jotain kehitti tulevaa uraa ajatellen… tasapainoa ainakin. Onneksi löysin kuitenkin tieni takaisin ratsastuksen pariin, ja osaavien opettajien ansiosta opin taas oikeasti ratsastamaan, enkä vain viilettämään ponnari suorana pitkin metsiä toivoen, että ”Kai tää joskus vielä pysähtyy”.

Vuonna 1994 ostin ensimmäisen oman hevosen, ja vuoden kuluttua niitä olikin sitten jo muutama lisää. Sahateollisuusteknikon koulutuksen saaneelle ei silloin töitä löytynyt, joten päätin kokeilla siipiäni yrittäjänä hevosalalla… sille tielle jäin. Oikea koulutus alalle kuin alalle on tärkeää, joten kouluttauduin ratsastuksenohjaajaksi. Olen myös B-puheenjohtajatuomari esteratsas-tuksessa ja saanut olla -94 vuodesta mukana seuraamassa kisoja sieltä näkökulmasta, erittäin antoisaa ja opettavaista sekin.  

Ratsastuksenohjaajana minulle on tärkeää, että ratsastajat oppivat hyvän perusistunnan jolloin heillä on mahdollisuus vaikuttaa hevoseen saaden sitä kautta upeita fiiliksiä. Oikotietä ei ole.

Kilparatsastajana olen hermojeni vanki… valkoiset housut painavat paniikkinappulaa ja siitä seuraa jäykkä, radat unohtava sekä hevoselle vääriä signaaleja antava ratsastaja. Olen kyllä nyt päättänyt kehittää itseäni tällä saralla… aika näyttää   selviydynkö ikinä tästä. 

Kaikkein tärkeimpänä minulla on oma perhe, johon kuuluu aviomies Jaakko ja tytär Nea. He ovat joutuneet antamaan paljon meidän yhteistä aikaa minun työlleni, mutta ovat onneksi tässä lähellä. Pihalla pyörii myös saksanpaimenkoira Karo ja kissat Nancy sekä Sintti.

      Terhi    "Tepa"

Ratsastus harrastuksena tuli mukaan elämääni joskus 80-luvun loppupuolella kun ystäväni mukana eksyin Hubertusseuran tallille. Aika pian laji vei täysin mukanaan, kuvioon ilmestyivät hoitohevoset ja kilparatsastus. Kilpailu-ura alkoi seuran omistamilla opetushevosilla, joista pitkäaikaisin ja menestyksekkäin kumppani oli risteytysponiruuna Barouk G, kyseisen ponin kanssa kierrettiin lähialueen kilpailuja sekä koulu- että esteratsastuksessa. Poniajan jälkeen sain ratsastettavakseni useampiakin yksityisiä hevosia, joten kilpailu-urani sai jatkoa. Ensimmäisen oman hevosen aika tuli 90-luvun puolessa välissä. Tuolloin oli esteratsastus valikoitunut omaksi lajiksi ja siinä sitten kilpailin jonkin verran jopa kansallisella tasolla hypäten 120 cm –luokkia.

Nykyisen ”lemmikkini” Bananin kanssa yhteistyö alkoi vuonna -99. Sen kanssa on koluttu lähinnä estekilpailuita, mutta muutama kouluratakin on väännetty. Suurin yhteinen ponnistuksemme on luultavasti ratsastuksenohjaajakoulutuksen loppukokeet keväällä -04. Sen jälkeen Banan onkin sitten toiminut lähinnä muiden ratsuna. Oma kilpaileminen on viime vuosina jäänyt lähes täysin olemattomaksi, mutta kilpailuelämää on kyllä tullut haisteltua hevosenhoitajan roolissa paljonkin.